Maahanmuuttopolitiikka työmarkkinapolitiikkana

Abstract

Työperusteisen maahanmuuton edistämisestä huolimatta suurin osa maahanmuutosta Suomeen tapahtuu muun kuin työn perusteella. Työperusteisten maahanmuuton väylien lisäksi myös muut maahantulokategoriat mahdollistavat työnteon Suomessa. Keskityn artikkelissa EU:n ulkopuolelta tuleviin ulkomaalaisiin, jotka eivät ole oikeutettuja suoraan pysyvään oleskelulupaan. Artikkeli perustuu ulkomaalaisten asemaa määrittävän lainsäädännön analyysiin, jonka avulla tarkastelen ulkomaalaisten eri oikeudellisten asemien vaikutusta työmarkkina-asemaan. Maahanmuuttopolitiikka tuottaa työvoiman hierarkisoitumista: asiantuntijat, matalapalkkaisilla aloilla työluvalla työskentelevät, kausityöläiset ja muut tilapäisesti oleskelevat ryhmät (kuten opiskelijat) ovat erilaisessa oikeudellisessa asemassa suhteessa työntekoon ja myös suhteessa sosiaalisiin oikeuksiin. Oikeuksien ja työnteon sääntely synnyttää hierarkkisia leveysasteita työmarkkinoille, joissa työntekijän vaihdon ehdot ovat erilaiset. Oleskelun ja oikeuksien luvanvaraisuus heikentää ulkomaalaisen neuvotteluasemaa ja lisää riippuvuutta työnantajasta. Maahanmuuttopolitiikka vaikuttaa siten myös ulkomaalaisen työvoiman kysyntään: ulkomaalaisten oikeuksien sääntely tuottaa ulkoisvaikutuksia työmarkkinoille. Oikeudellisen viitekehyksen huomioiminen tarjoaa uudenlaisen näkökulman maahanmuuttopolitiikkaan ja sen ristiriitaisiin seurauksiin.