Biodiversiteetin turvaamisen asema organisaatioiden strategioissa ja toiminnassa – normit, rakenteet ja osaaminen

Abstract

Monimuotoisuuden turvaaminen metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä on nykyisin laajasti hyväksytty periaate metsäalalla. Monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteet on kirjattu erilaisiin lainvoimaisin ja metsäpoliittisiin asiakirjoihin, joiden puitteissa metsäalan organisaatiot toteuttavat tavoitteitaan ja tekevät strategisia ratkaisuja biodiversiteetin turvaamisesta. Biodiversiteetin turvaaminen voidaan nähdä yhtäältä velvoitteena, jonka minimitaso on tunnistettavissa tai vähintäänkin arvioitavissa. Toisaalta organisaatiot voivat investoida biodiversiteetin turvaamiseen liittyvään osaamiseen ja resursseihin, vastauksena lisääntyvään luontoarvojen kysyntään ja hyödyntäen turvaamistoiminnan yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Organisaatioiden reaktiot heijastuvat niissä toimivien yksilöiden toteuttamina biodiversiteetin turvaamisen käytäntöinä. Tässä esitellään katsauksena biodiversiteetin turvaamisen kannustimia, sekä empiiristen tarkastelujen pohjalta tunnistettavia organisaatioiden reaktioita niihin. Reaktioita muokkaavat tekijät voivat edesauttaa tai hidastaa biodiversiteetin turvaamiskäytäntöjen kehittymistä. Tällaiset rutiineihin vaikuttavat tekijät voidaan ryhmitellä normatiivisiin, kognitiivisiin ja rakenteellisiin tekijöihin. Suomalaiset metsäorganisaatiot ovat kehittäneet monimuotoisuuden turvaamista tukevaa osaamistaan ja rakenteellisia voimavaroja, mutta biodiversiteetin turvaamisesta ei ole muodostunut niille strategista painopistettä.