Maatalousrakennusten määrä ja arvo sekä rakennusten kapasiteetin hyväksikäyttö eräiden Pohjois-Karjalan kuntien alueella vuonna 1960

Abstract

Käsillä olevassa tutkimuksessa on pyritty selvittämään maatalousrakennusten määrää ja arvoa sekä eräiden rakennusten kapasiteetin hyväksikäyttöä tutkituilla viljelmillä. Tutkimusaineisto on kerätty viiden Joensuun kaupungin etelä- ja länsipuolella olevan kunnan alueelta. Tutkimuksen kohteena ovat olleet kaikki ne (129) viljelmät, jotka näiden kuntien alueella joutuivat luovuttamaan peltoa uusien valtamaanteiden rakentamiseen vuosina 1956—1961. Taulukoissa 1 ja 2 on esitetty maankäyttölajien jakaantuminen ja viljelmien keskimääräinen koko tutkimusalueella. Eri rakennusten keskimääräinen pinta-ala ja tilavuus on esitetty taulukossa 3 ja 4. Asuinrakennusten ala henkilöä kohti oli alle 10 ha:n viljelmillä 17.6 m2, 10.00– 24.99 ha:n viljelmillä 21.3 m2 ja 25.00–49.99 ha:n viljelmillä 28.5 m2. Tutkittujen viljelmien kotieläinrakennusten ala peltohehtaaria kohti lisääntyy aluksi peltoalan kasvaessa (kuvio 1). Maksimin rakennusten määrä hehtaaria kohti saavuttaa noin 8 peltohehtaarin viljelmillä. Tämän jälkeen rakennusten määrä supistuu peltoalan edelleen lisääntyessä. Kun kotieläinten määrä peltohehtaaria kohti viljelmän pienentyessä lisääntyy (kuvio 2), jää pienillä viljelmillä rakennusalaa eläintä kohti vähiten. Kuviossa 3 on esitetty kotieläinrakennusten ala peltohehtaaria kohti kumulatiivisena frekvenssikäyränä. Kuviosta voidaan havaita tutkimusaineistossa tarkasteltavaan omaisuuteen nähden vallitseva suuri hajonta. Hajontaa on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin taulukossa 5. Korsirehuvarastoja oli tutkituilla viljelmillä keskimäärin runsaasti (taulukko 3 ja 4). Mitä suurempi varastojen luku oli sitä enemmän viljelmillä oli varastotilaa hehtaaria kohti. Kuviossa 4 on esitetty korsirehuvarastojen määrä viljelmäsuuruusluokittain kumulatiivisenä frekvenssikäyränä. Eri rakennusten tai rakennusryhmien keski-ikä oli verraten alhainen (taulukko 6). Ensimmäisen suuruusluokan viljelmien rakennukset olivat keskimäärin nuorimpia. Rakennusten keski-ikä lisääntyi viljelmän peltoalan kasvaessa. Asuin- ja varastorakennukset olivat lähes yksinomaan puisia (taulukko 7), mutta kotieläinrakennuksista oli huomattava osa kivirakenteisia. Rakennusten arvo on laskettu viljelmäsuuruusluokittain sekä koko viljelmää että yhtä peltohehtaaria kohti (taulukot 8–11). Talousrakennusten arvo peltohehtaaria kohti peltoalan funktiona on esitetty kuviossa 5. Talousrakennusten arvo hehtaaria kohti aluksi lisääntyy peltoalan lisääntyessä. Se saavuttaa maksimin noin 7 peltohehtaarin viljelmillä ja alenee tämän jälkeen lähes lineaarisesti peltoalan kasvaessa. Rakennusten keskimääräinen nykyarvo oli tutkimusvuonna 62.0 % jälleenhankinta-arvosta. Lämmintä kotieläinrakennusalaa oli alle 10.00 peltohehtaarin viljelmillä keskimäärin 12.2 m2/ny, 10.00–24,99 hehtaarin viljelmillä 11.7 m2/ny ja 25.00– 49.99 hehtaarin viljelmillä 14.1 m2/ny. Tutkittujen viljelmien kotieläinrakennusten kapasiteetin hyväksikäyttö tutkimusvuonna on esitetty taulukossa 12 ja kuviossa 6. Kapasiteetin hyväksikäyttö on vaihdellut suuresti. Kaikista viljelmistä 30.2 % käytti tutkimushetkellä hyväksi 90 % tai enemmän kotieläinrakennusten lasketusta maksimikapasiteetista. Näillä viljelmillä on käytetty kotieläinrakennusalaa 6.5 m2/ny, ilman karjakeittiötä ja maitohuonetta ja 8.0 m2/ny karjakeittiön ja maitohuoneen ala mukaan luettuna. Eri ikäisten kotieläinrakennusten kapasiteetin hyväksikäyttö on esitetty taulukossa 13. Kotieläinrakennusten kapasiteetin heikko hyväksikäyttö johtunee huomattavalta osalta siitä, että viimeisen kahden vuosikymmenen kuluessa kotieläinten luku peltohehtaaria kohti on supistunut lähes 30 %. Niissä tapauksissa, joissa maatila oli jaettu sisarusten kesken, kantatilan talousrakennusten kapasiteetin hyväksikäyttö oli yleensä alhainen. Korsirehuvarastojen kapasiteetin hyväksikäyttö käy ilmi taulukosta 14. Eräillä viljelmillä on ollut liian vähän korsirehuvarastoja. Näillä kapasiteetin hyväksikäyttöluku ei suinkaan kuvaa todellista käyttöä, vaan osoittaa, ettei varastoja ole ollut riittävästi. Useilla viljelmillä korsirehuvarastojen luku on ollut huomattavan suuri. Kuviossa 7 on esitetty varastojen luvun ja kapasiteetin välinen riippuvuus. Niillä viljelmillä, joilla viljelyn voimaperäisyys on ollut heikko, myös korsirehuvarastojen kapasiteetin hyväksikäyttö näyttää olleen heikompi kuin voimaperäisesti viljellyillä viljelmillä.