Ryhmäohjaus työtoimijuuden tukena? Tapaustutkimus IT-alalta

Abstract

Tutkimustehtävänä on selvittää, mitä työntekijät yksilöllisesti ja yhteisöllisesti saavat ryhmäohjauksessa työtoimijuutensa käyttöön. Tutkimuksessa on jäsennetty ryhmäohjauksen herätteitä yhteiseen ja omaan työhön, selvitetty koettuja toimijuuden esteitä sekä analysoitu yksilöllisten havainnointi- ja toimintatapojen kehityskulkuja. Kontekstina on IT-alan työpaikalla toteutettu ryhmäohjauskokeilu. Strukturoidun ryhmäohjauksen mallin (Borgen ym. 1989) mukainen toteutus koostui viidestä tapaamiskerrasta ja yhdestä jatkotapaamisesta. Tiedonhankintamenetelminä ovat olleet sähköpostikysely sekä ryhmäprosessin jälkeinen haastattelu (n = 11). Haastatteluaineisto on analysoitu teemoitellen ja yksilöllisten kehityskulkujen analyysinä. Tulosten mukaan ryhmäohjaustilanteet ovat mahdollistaneet osallistujien näkökulmien ja perspektiivien laajentumista ja työn perustasolta nousevien kehittämisnäkemysten pohdintaa. Näkökulmien laajentuminen ei ole ollut kaikkien jakama kokemus ja erityisesti herätteitä omaan työhön oli vaikea hahmottaa. KehiƩämisheräƩeiden siirtyminen työn arkeen ei ole ollut yksiviivaista. Osallistujien havainnointi- ja toimintatapojen kehityskulut on nimetty edistäväksi, epäileväksi ja irtaantuvaksi. Nämä kehityskulut ovat samanaikaisesti sekä yksilöllisiä että relationaalisia. Kehityskulut ovat kytkeytyneinä osallistujan lähtötilanteeseen ja aikaisempiin kokemuksiin, ryhmäohjauksen toteutukseen sekä työn arkeen, asiantuntijatyön luonteeseen ja yrityksen toimintakulttuuriin.