Saneerattavan kaupungin tilat

Abstract

Tämä artikkeli käsittelee suomalaista kaupunkitilaa 1960- ja 1970-lukujen modernistisen kaupunkiuudistuksen eli niin kutsutun saneerauksen keskellä. Tutkimuksen tapausesimerkkinä toimii Tampereen Amurin kaupunginosa, jonka muutosta tarkastellaan sotien jälkeistä modernismia kriittisesti käsitelleiden tekstien rinnalla. Kaupunkitila nähdään sosiaalisesti tuotettuna, tilallisten käytäntöjen, suunnitteluprosessissa muotoutuneiden käsitysten ja tiloihin erityisesti muistoissa liitettyjen merkitysten vuorovaikutteisena kokonaisuutena, kulttuureja tuottavana rakennettuna ympäristönä. Tutkimuksen primääriaineistoa ovat amurilaisten haastattelut. Lisäksi käytetään aikalaislähteitä, kuten journalistista kirjoittelua, muutosta kuvaavia kuvallisia dokumentteja sekä kaupunkisuunnitteluaineistoa. Tutkimusaineistosta esiin nousevat teemat eli muutos, julkinen ja yksityinen, liikenne ja liikkuminen sekä ihmisten kaupungin arjen toiminnot toimivat näkökulmina muuttuvan tilan tarkasteluun. Amurin esimerkin avulla avautuu laajempi näkymä suomalaisen kaupunkitilan saneeraamalla tuotettuun modernisuuteen ja keinoihin, jolla sitä tuotettiin. Tutkimus osoittaa kuinka saneeraus modernisoi kaupunkitilaa vähitellen ja pala kerrallaan ja kuinka kaupunkilaiset asettuivat kodiksi tähän muutokseen. Vuosikymmeniä jatkuneen prosessin keskellä olleesta kaupungista, erityisesti sen julkisesta katutilasta tuli alusta, jossa uusi ja vanha, moderni ja perinteinen sekoittuivat aineellisissa ja aineettomissa puitteissa sekä arjen käytännöissä. Lopputulos, moderni, saneerattu kaupunki ei ollut historiaton, vaan muodosti yhden lenkin kaupungin ja sen kulttuurien pitkään ketjuun.