Journal of Early Childhood Education Research (Dec 2019)
Kaverit, koirat ja joenmutkat. Lasten emotionaaliset turvapaikat 1940-50-lukujen Suomessa
Abstract
Uusmaterialistisesti virittyneessä tutkimuksessa otetaan vakavasti lasten arkinen toiminta ja sen suhde erilaisiin inhimillisiin ja ei-inhimillisiin tekijöihin, materiaalisuuksiin. Tässä artikkelissa tarkastelen materiaalisuuden merkitystä lasten tunteiden säätelyn ja heidän hyvinvointinsa ylläpidon suhteen. Otan tapaustarkastelun kohteeksi toisen maailmansodan jälkeisen suomalaisen lapsuuden ja lapset, jotka joutuivat elämään ahdistusta ja turvattomuutta herättävissä kotioloissa. Tutkimusaineistona käytän sodanjälkeistä lapsuutta käsittelevää muistitietoa. Kysyn, minkälaisten niin inhimillisten kuin ei-inhimillisten ympäristöjen kuvattiin tarjoavan mahdollisuuksia positiivisten tunteiden kokemiseen ja samalla hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Emotionaalisia turvapaikkoja löydettiin niin luonnonmaisemista kuin kaupunkien rakennetuista ympäristöistä ja suhteessa niin vertaisiin kuin eläimiin. Aineiston perusteella lapset löysivät monipuolisia keinoja tunteidensa säätelyyn, ja yhtenä selittävänä tekijänä voi olla, että sotienjälkeiset kasvatuskäytännöt sosiaalistivat lapsia sekä itsenäiseen liikkumiseen että luonnossa rauhoittumiseen. Yhtä lailla lapset löysivät myös kaupunkiympäristöstä paikkoja ja tiloja, joissa liikkuminen, seikkailu ja kiipeily tuottivat positiivisia uppoutumisen kokemuksia. Tyttöjen ja poikien liikkumisen erot tuovat esille ajanjakson sukupuoleen kohdistuneet kulttuuriset odotuksen ja käsitykset sekä niiden sisäistämisen.
