Lapsen osallisuuden tilan muotoutuminen lapsen ja opettajan välisissä kohtaamisissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia lapsen osallisuuden tiloja muotoutuu lapsen ja opettajan välisissä kohtaamisissa varhaiskasvatuksen arjessa. Teoreettisia ja menetelmällisiä työkaluja lapsen osallisuuden tarkasteluun haettiin Löw´n tilan teoriasta, autoetnografiasta ja kerronnallisuudesta. Tutkimusaineisto koostui varhaiskasvatuksen lapsiryhmästä kerätyn videoaineiston sekä tutkimuspäiväkirjan pohjalta kirjoitetuista pienistä kertomuksista. Tätä artikkelia varten analysoitiin pienten kertomusten kohtaamistilanteita opettajan ja neljän lapsen välillä. Tutkimus osoittaa, että lapsen osallisuuden tilat olivat monimuotoisia sekä muotoutuivat jatkuvasti uudelleen varhaiskasvatuksen arjen suhteissa lasten ja aikuisten yhteisesti tuottamina. Lapsen yksilöllinen kohtaaminen oli suotuisan lapsen osallisuuden tilan edellytys. Kun vuorovaikutustilanteessa oli läsnä useampia lapsia, kohtaaminen opettajan ja eri lasten välillä muuttui tasapainoilevaksi ja joidenkin lasten osallisuuden tila kaventui. Lisäksi opettaja sivuutti sekä tietoisesti että tiedostamattaan lapsen osallisuuden tilan mahdollisuuksia. Myös lapset sivuuttivat opettajan tekemiä aloitteita. Autoetnografinen tutkimus avaa näköaloja lapsen osallisuuden tarkasteluun sekä haastaa varhaiskasvatuksen henkilökuntaa reflektoimaan omaa toimintaansa lapsen osallisuuden tilan muotoutumisessa.

Keywords

• arjen pienet kertomukset
• autoetnografia
• lapsen osallisuuden tila
• varhaiskasvatus