Kahdella eri lannoitustasolla viljeltyjen perunalajikkeiden laatu ruokaperunana

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin kahdella eri lannoitustasolla viljellyn 14 perunalajikkeen ruokaperunaominaisuudet. Kokeissa olivat varhaisperunalajikkeina Dore, Ersteling, Ostara, Siikli, Sirtema ja Tanja sekä talviperunalajikkeina Alfa, Bintje, Milva, Patrones, Realta, Rekord ja Tombola. Laadun kriteerinä on pidetty ominaispainoa, makua, jauhoisuutta, moitteettoman ruokaperunan määrää, keitonjälkeistä tummumista ja rikkikiehumista (ELLALA ym. 1971). Moitteettoman ruokaperunan osuus vaihteli eri lajikkeilla 0—98 %. Moitteettoman ruokaperunan määrä sadosta vaihteli 0—28 tn/ha. Lannoituksen ominaispainoa alentava vaikutus ilmeni kaikilla lajikkeilla moitteettoman ruokaperunan prosentuaalisen osuuden alenemisena. Moitteettoman ruokaperunan sadon määrä (tn/ha) oli varhaisperunalajikkeilla Sirtemaa lukuunottamatta suurempi voimakkaalla lannoituksella kuin normaalilla. Talviperunalajikkeilla ei lannoituksen aiheuttama sadon lisäys kompensoinut lannoituksen ominaispainoa alentavaa vaikutusta, joten niistä saatiin normaalilla lannoituksella enemmän moitteetonta ruokaperunaa kuin voimakkaalla lannoituksella. Rikkikiehumista esiintyi haitallisessa määrin ainoastaan Milvassa, jossa hajoaminen oli niin voimakasta, että se rajoittanee k.o. lajikkeen käyttöä ruokaperunana. Sen sijaan lajike voi olla käyttökelpoinen jalosteisiin, joissa korkea kuiva-ainepitoisuus on eduksi ja joissa rikkikiehuminen ei ole esteenä. Perunat säilyivät 0.25 %:sella NaHSO3-liuoksella käsittelyn jälkeen 1—5 vrk tummumattomina lajikkeesta riippuen. Lannoituksen todettiin aiheuttavan makueroa vain kahteen varhaisperunalajikkeeseen (Siikli, Tanja) ja kahteen talviperunalajikkeeseen (Realta, Patrones). Muilla lajikkeilla makueroa ei triangelitestiä käyttäen todettu.