Lähivõrdlusi (Oct 2013)
Keskialasaksalaiset tekijännimet vanhassa kirjasuomessa ja vanhassa kirjavirossa
Abstract
Keskiajalla Itämeren alueen kaupungit muodostivat kulttuurisesti yhtenäisen alueen. Alueen yhtenäisyys perustui ennen kaikkea kaupallisiin tekijöihin ja saksalaisen kaupunkikulttuurin leviämiseen koko Itämeren alueelle. Yksi keskeinen yhtenäistävä tekijä oli Itämeren kaupungeissa yleisesti käytetty alasaksan kieli. Lukuisien uusien esineiden, asioiden, käsitysten ja käsitteiden mukana alueella puhuttuihin kieliin omaksuttiin keskialasaksasta runsaasti uutta nuorta lainasanastoa. Kysymys on tyypillisestä kulttuurisanastosta. Yhden kulttuurilainatyypin muodostavat henkilötarkoitteiset, tyypillisesti ammattilaiseen tai ammattimaiseen toimijaan viittaavat tekijännimijohdokset (esim. suomen kuppari, muurari, mylläri, suutari ja parkkari). Kielihistoriallisesti kysymys on latinalaisiin ārius-johdoksiin palautuvasta tekijännimityypistä.
Keywords