Sclerotinia borealis -sienen merkitys nurmiheinien talvehtimisen heikentäjänä Helsingin yliopiston koetilalla Inarin Muddusniemessä vuosina 1950-65 I. Sääolosuhteiden vaikutus S. borealisen esiintymiseen sekä heinälajin ja -lajikkeen vaikutus nurmen talvehtimiseen

Abstract

S. borealis oli Helsingin yliopiston koetilalla Inarin Muddusniemessä v. 1950—65 pääasiallisin ja vahingollisin talvituhosieni nurmiheinillä. Runsaimmin sitä esiintyi myöhään kylvetyssä tai epäedullisten sääolosuhteiden takia pieneksi jääneessä oraassa. Kylmä syksy, pitkä lumikausi ja lumen hidas sulaminen keväällä edistivät S. borealis- sienen aiheuttamien vaurioiden syntymistä. Lämmin ja sateinen syksy samoin kuin lämmin kevät sekä lumipeitteen aikainen häviäminen vähensivät sienen esiintymistä. Parhaiten talvehtivat nurmipuntarpää, nurminata ja niittynurmikka. Myös rehukattara oli suhteellisen kestävä. Suurimmat vauriot ilmenivät eng. raiheinällä ja koiranheinällä. Kotimaiset nurmiheinäkannat talvehtivat ulkomaisia paremmin. Timotei toipui S. borealisen vaurioista parhaiten ja oli keskimääräisesti satoisin nurmiheinä. Nurmipuntarpää ja rehukattara olivat myös pitkäikäisiä ja satoisia. Hyvästä talvehtimisesta johtuen nurminata oli usein 1. vuoden nurmessa timoteitä satoisampi, mutta jo 2. ja 3. vuoden nurmessa sen sadot laskivat timotein satojen alapuolelle. Suurimmat talvehtimisvauriot esiintyivät ensimmäisen vuoden nurmissa. Nurmen vanhetessa erot eri heinälajien välillä pienenivät.