Vaikeasti kehitysvammaiseksi diagnosoituun opiskelijaan kohdistuneet suhtautumistyylit yliopisto- ja vapaa-ajan ympäristöissä

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan, millä tavoin yliopisto- ja vapaa-ajan ympäristöjen ihmiset suhtautuvat vaikeasti kehitysvammaiseksi diagnosoituun opiskelijaan. Kehitysvammaiseksi diagnosoidulle 23-vuotiaalle opiskelijalle oli laadittu yksilöllinen ohjelma, johon kuului yliopisto-opintoja, vapaa-ajantoimintoja ja yhteisössä liikkumista. Toiminta perustui tuettuun aikuisopiskeluun. Aineiston koonnissa hyödynnettiin osallistuvaa havainnointia, haastatteluja ja opiskelijaa koskevia asiakirjoja. Eri tilanteissa esiintyi eniten passiivista ja tasa-arvoista suhtautumista, kun taas suojeleva tai negatiivinen suhtautuminen oli vähäisempää. Opiskelutoverien asenteet, kiire ja oma työskentelyinto olivat tekijöitä, joilla oli merkitystä suhtautumisen säätelyssä.