”Korkea peli”

Abstract

Suojelupoliisi tutki yöpakkaskriisin päivinä emigrantti Vadim Björkelundin suurta, poikkeuksellisen monihaaraista vakoilujuttua. Selväksi tuli, että maanpetoksellinen toiminta oli saanut alkunsa pian jatkosodan jälkeen, mutta tuomiota siitä ei koskaan annettu. Miksi syytettä ei nostettu? Mitä tapaus kertoo vuosien 1944–1959 Suomesta? Venäläisemigranttien ja eri maiden tiedustelu-upseerien ristikkäistä maailmaa on tutkittu melko hyvin vuosien 1917–1939 osalta, mutta myöhempi tilanne on monessa suhteessa tuntematon. Artikkelissa päähuomio kiinnittyy vuosien 1944–47, 1953 ja 1958–59 taitekohtiin. Ensimmäinen avaa portit Neuvostoliiton tiedustelulle, toinen nostaa Suomen vastavakoilun näkyvämmin esiin ja kolmas mullistaa vielä kerran eri tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden valtasuhteet. Lähdepohja rakentuu erityisesti Suojelupoliisin arkiston ja sen agenttitietoja paljastavien, sensuroimattomien osien varaan. In 1958, the Finnish security police discovered a major espionage case related to a Russian emigrant Vadim Björkelund. It became clear that Björkelund, a Finnish citizen, had worked as an agent for the KGB since the beginning of 1945. However, he was never charged with espionage. How is this possible, since evidence for a treason case was indisputable? And what does this reveal about Finland's international position and relations with the Soviet Union? Connections of Russian emigrants to the security and intelligence services during 1917–1939 have been studied quite a lot, but the years after that are largely unknown. This article focuses on the years 1944–47, 1953 and 1958–59, that are all turning points in the Finnish-Soviet relations, as changes in relations during these years also greatly affected Björkelund’s role as a trator and eventually dictated his destiny. Materials of the archives of the Finnish Security Police serve as main sources of this article.

Keywords

• Kylmä sota
• tiedustelu
• vakoilu
• Vadim Björkelund
• Boris Björkelund
• Suojelupoliisi