Uhrien ja omaisten tukikeskuksen johtaminen kriisissä

Abstract

Suomessa suuronnettomuuden tapahtumakunta on velvollinen huolehtimaan kriisin kohdanneita kuntalaisia järjestämällä heille suojaa, ruokaa ja tarvittavat palvelut. Käytäntö on osoittanut, että uhrien ja omaisten palvelut ovat yksi vaikeimmista tehtävistä kriisin jälkeisessä toiminnassa. Kyse on usean päivän, jopa viikkojen pituisesta projektista, jossa avun tarvitsijoiden määrä voi nousta tuhansiin. Heti tapahtuneen jälkeen kävelemään kykeneville uhreille pitää perustaa tukikeskus, johon heidät on mahdollista kerätä yhteen tilaan, tarjota heille suojaa, tietoa sekä henkistä ja hengellistä tukea. Tukikeskus palvelee myös omaisia tarjoamalla tietoa uhrien kohtalosta. Käytännössä on huomattu, että uhrien ja omaisten tukikeskuksen toiminta edellyttää usean viranomaistahon yhteistoimintaa, mikä lisää toiminnan vaikeusastetta. Tässä artikkelissa esitellään tällaisen tukikeskuksen johtamiseen tarvittava malli eli Tukitoimintojen johtoelin (Tuje). Malli perustuu Helsinki-Vantaan lentokentän tsunamin aikaisesta toiminnasta tehtyyn tutkimukseen sekä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien kriisin akuutista vaiheesta ja jälkihoidon organisoinnista vastanneiden haastatteluihin. Uhrien ja omaisten tukikeskusta johtamaan suunniteltua johtoelintä kuvataan ensin organisaatiokaavion avulla ja sitten esittelemällä yksityiskohtaisesti ne johtamiskäytännöt, työnjaot ja tehtävät, joita avun tarjoaminen uhreille ja omaisille edellyttää.