Työhyvinvointi ja pitovoima muuttuvassa varhaiskasvatustyössä

Abstract

Tässä artikkelissa tarkastellaan työhyvinvointia varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkökulmasta peilaten näkemyksiä työelämän muutoksiin ja varhaiskasvatuksen reformeihin. Työhyvinvointitekijöitä kartoittavalla tutkimuksella pyritään vastaamaan muuttuvan ja henkilöstöpulasta kärsivän varhaiskasvatusalan pitovoiman kysymyksiin. Tutkimuksen aineistona ovat fokusryhmähaastattelut, joissa käytyjä keskusteluja eritellään diskurssianalyysilla. Tutkimuksella vastataan siihen, millaiset tekijät ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkökulmasta merkityksellisiä työhyvinvointiin ja alan pitovoimaan liittyen sekä millaisia merkityksiä ammattilaisten puheessa rakentuu varhaiskasvatukseen kohdistuneista muutoksista. Tutkimus osoittaa, että varhaiskasvatustyö koetaan entistä kiireisemmäksi. Tiukat resurssit luovat riittämättömyyden tunnetta ja eettisiä ristiriitoja kovan muutosvauhdin ja tehostamisvaatimusten keskellä. Työhyvinvointia ja alan pitovoimaa voidaan kuitenkin tukea monin keinoin. Haastatteluissa käydyt keskustelut paljastavat varhaiskasvatuksen ammattiryhmien erilaisia painotuksia työhyvinvoinnin kipukohdista. Tulokset avaavat varhaiskasvatustyön pitovoiman kannalta keskeisiä kehittämisen kohteita sekä antavat aihetta keskusteluun suomalaisen varhaiskasvatuksen kehittämissuunnan ideologisesta perustasta.

Keywords

• varhaiskasvatus
• työhyvinvointi
• pitovoima