Kuka vastaa ja kuka maksaa, kun oppimisvaatimukset työelämässä kasvavat?

Abstract

Tehostuvassa työelämässä, jossa osaamis- ja oppimisvaatimukset kasvavat hyvinvointihaasteiden ja työn muutoksen rinnalla, tarvitaan syvempää ja laajempaa käsitystä jatkuvasta oppimisesta sekä aikuisten oppimisen erityispiirteistä. Oppimista ei tulisi nähdä vain kurssien suorittamisena vaan monipuolisena, työn ohessa tapahtuvana kokemuksellisena prosessina, jossa keskeistä on paitsi ymmärryksen lisääminen myös opitun soveltaminen ja vaikuttavuus. Oppimisen kokonaisvaltainen ja yhteisvastuullinen edistäminen edellyttää siirtymistä talous- ja kilpailukykykeskeisyydestä monipuolisempaan arvopohjaiseen lähestymistapaan, jossa oppiminen nähdään tärkeänä ja taloudellisen kestävyyden lisäksi myös – ja ensisijaisesti – sosiaalista ja inhimillistä pääomaa vahvistavana. Suomen hallituksen viimeaikaisissa päätöksissä, kuten aikuiskoulutustuen lakkauttamisessa, korostuu kapea näkemys oppimisen arvottamisesta ja vastuun jakautumisesta. Jatkuvan oppimisen edistäminen ampuu itseään jalkaan, jos ymmärrys työelämässä tapahtuvasta oppimisesta rajataan vain koulutuksiin ja kursseihin, vastuuta sälytetään puheissa yksilöille tai oppimisen arvona kuvautuvat yksinomaan kompetenssit. Jo puhetapojen monipuolistaminen olisi askel oikeaan suuntaan, mutta lisäksi tarvitaan eri toimijoiden työnjaon selkeyttämistä ja yhteiskunnan tasolla laajempaa ymmärrystä siitä, mitä kaikkea jatkuvalla oppimisella tarkoitetaan ja miten sitä todellisuudessa voidaan edistää.